Näin voitat J. H. Erkon kirjoituskilpailun

Näin voitat J. H. Erkon kirjoituskilpailun

Vuoden 2016 J. H. Erkon kirjoituskilpailun voittaja kertoo, miten kirjoituskilpailu voitetaan. Tilaamalla uutiskirjeen saat voittajakokoelman ilmaiseksi sähköpostiisi.

Kun vuonna 2012 voitin J. H. Erkon kirjoituskilpailun, päätin, että novellikisana Erkko oli nähty. Seuraavana vuonna osallistuisin Erkon runokilpailuun, voittaisin sen ja jäisin eläkkeelle voittajana. Sitten julkaisisin esikoisromaanini, olisin salaa varma, että voitan sillä Finlandian, mutta lehtimiehille teeskentelisin nöyrää… Näinhän se menee, ainakin muualla kuin Oulussa.

Vuonna 2013 kutsua palkintojenjakoon ei tullut. Vuoden 2014 jätin välistä, koska pelkäsin, että novellikisassa ainoa suunta on alaspäin. Samaan aikaan kaikki käsikirjoitukseni seitsemän kappaletta jäivät ilmeisesti postiin.

Jatkoin kirjoituskilpailuihin osallistumista.

Parin kuivan vuoden jälkeen tulin viime vuonna Erkon runokilpailussa toiseksi ja avovaimoni Essi Pulkkinen sai kunniamaininnan, joten kyseessä oli perhejuhla. Tänä vuonna, eli 2016, voitin Martti Joenpolven kirjoituskilpailun. Essi pääsi Novellit 2016 -antologiaan, joten sekin oli perhejuhla.

Joulukuussa täytän kolmekymmentä. Ensi vuonna en enää ole nuori – ainakaan Erkon kirjoituskilpailun mielestä.

Sitä ennen juhlitaan vielä kerran. Tänä vuonna voitin Erkon novellivuoden toistamiseen ja Essi harppoi aivan kannoille kiinni ja tuli toiseksi. Perhejuhla siis tämäkin.

Jään eläkkeelle huipulla – tai pohjalla. Kummasta suunnasta asiaa nyt haluaa katsoa.

Nyt kun en enää voi osallistua Erkkoon, voin paljastaa kolme keinoa voittaa J. H. Erkon kirjoituskilpailu. Ne ovat tosin samat kolme keinoa, joita käsittelin jo Joenpolven kirjoituskilpailun voittamisesta kertovassa juttusarjassa: erotu joukosta, ole uskottava ja tunne yleisösi.


Erotu joukosta

J. H. Erkon kirjoituskilpailu on yksi suosituimmista nuorille kirjoittajille suunnatuista kilpailuista. Syynä ovat raha ja kunnia – massi ja feimi, kuten mainosmaailmassa sanottiin ainakin pari vuotta sitten.

Ensimmäinen voittamisen edellytys on erottua joukosta. Tasoja, jossa voit sen tehdä on monia, joten käytä omia vahvuuksiasi. Mieti, millaisia muut novellit todennäköisesti ovat ja tee päinvastoin.

1. Valitse erottuva aihe

Valitsin aiheekseni tänä vuonna isän ja pojan roadtripin. Teemaksi sen, että aikuistuminen ei ole viisastumista tai paremmaksi ihmiseksi tulemista. Syvemmällä, aikuisemmalla teemalla erottuu etenkin alle 30-vuotiaille tarkoitetussa kilpailussa.

2. Muotoile työsi kokonaisuudeksi

Erkon kilpailu eroaa monista muista kilpailuista siinä, että siinä haetaan lupaavia uusia kirjoittajia, ei novelleja. Monet lähettävätkin kilpailuun valikoiman parhaimpia tekstejään, jotka eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Kirjoita siis teos kilpailua varten. Älä kerää novelleja tai runoja vuosien varrelta ja liitä niitä klemmarilla yhteen.

Kisatyöni muodon pohjaksi valitsin kolminäytöksisen tarinan. Ja muodolla tarkoitan ihan lukijalle asti hahmottuvaa kolmirakennetta. Taustatyönä luin mm. James Woodsin How Fiction Worksin, John Yorken Into the Woodsin ja Stuart Spencerin The Playwright’s Guidebookin. Niiden teoriapohjan päälle levitin Eliaksen ja Markon tarinan.

3. Telemark-alastulo kerien

Vuoden 2012 kokoelmani jekku oli keksitty, suomenkaltainen kieli. Se oli elementti, jota ei ollut kenelläkään muulla. Kielen kehittymistä kuvaava ja sillä leikittelevä Omena, jolla pääsin Novellit 2016 -antologiaan, käyttää myös samaa tehokeinoa.

Tämän vuoden Erkko-kokoelmassani ei ollut yhtä selkeää kikkaa, joka olisi kokoelmassa nimenomaan joukosta erottumisen vuoksi. Tai sanotaanko, että erottumisen keinot tänä vuonna olivat pikemminkin uskottavuuden keinoja.


Ole uskottava

Tekstilläsi on kaksi tehtävää: luoda illuusio hyvästä tekstistä ja olla rikkomatta tuota illuusiota. Hyvän kilpailutekstin illuusio lähtee tekstinulkoisista tekijöistä: älä töherrä kirjekuorta, älä syö meetvurstia ennen kuin liimaat postimerkin, älä käytä Times New Romania fonttikoolla 12, älä täytä sivua laidasta laitaan, älä tasaa tekstiä molempiin reunoihin jos Word jättää sanojen väliin isoja aukkoja, älä laita nimimerkiksesi Sexyhotboi_96 ja älä usko kaikkia neuvoja, joita sinulle luetellaan.

Paitsi tässä jutussa mainittuja.

Jos olet käyttänyt tekstisi kirjoittamiseen tunteja, päiviä ja viikkoja, älä pilaa sitä hätiköimällä loppuvaiheessa. Oikolue kilpailutekstisi, lue se ääneen ja tarkista tyylillinen yhtenäisyys. Jos sinulla on aikaa, jätä teksti hetkeksi Omat tiedostot -kansioon, keitä kahvit ja lue tämä juttu loppuun.

Kun olet tekstinulkoisilla tekijöillä luonut illuusion hyvästä tekstistä, novelliesi tarkoitus on ylläpitää tuota illuusiota. Erkon kilpailussa haetaan lupaavia nuoria kirjoittajia, joten teksteistä pitää välittyä kirjoittajan harjaantuneisuus. Tässä muutama esimerkki siitä, millä keinoin pyrin antamaan tuomaristolle kuvan tekstinsä hallitsevasta tekijästä.

Lisäpisteitä viittaamisesta

Puolivallaton Shakespeare-viittaus toimii aina. Novellin toista päähenkilöä (sanotaanko häntä vaikka Päähenkilöksi, koska hänen nimensä mainitseminen tuottaa epäonnea) kuvataan näin:

Marko astuu veteen niin syvälle, että ei ole väliä palaako vai kahlaako eteenpäin.

MacMarkon henkilöhahmo saanee syvyyttä rinnastuksesta tähän kuuluisaan kohtaan:

I am in blood

Stepped in so far that, should I wade no more,

Returning were as tedious as go o’er.

Toinen kohta, jolla kokoelmassani yritän antaa kuvan sivistyneestä lukijasta ja kirjoittajasta, on fragmentti, jossa kuvataan päähenkilöiden nimien etymologia:

ELIAS

Iloa tai hyvää ennettä merkitsevä elias on lainaa kreikan sanasta ellein, joka tarkoittaa auringonnousua ja laajemmin uuden alkamista. Sanalla on vastineita lähi- ja etäsukukielissä permiläiskieliin asti. Näitä ovat esimerkiksi karjalan ja vatjan elba, viron elistada ja vepsän ilza. Nykysuomessa elias on ollut käytössä 1990-luvulta lamavuosia lukuunottamatta.

H. J. Streng 1915 22; Vilkuna 2005; SKES 1955 elias; SSA 1992 elias

Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan sämpläys kuulostaa omahyväiseltä, mutta pienillä muutoksilla senkin saa edistämään tarinaa ja rytmittämään fragmenteista koostuvaa kokoelmaa.

Kliseet kuin musta surma

Vältä adjektiivejä kuin ruttoa. Vältä vertauksia kuin hullu puuroa. Vältä adverbejä intohimoisesti.

Alla on fragmentti Painavat luut sellaisena kuin se on kokoelmassa:

Markon jalat läpsyvät laiturille. Hän on hetken ilmassa.

Elias kävelee veden reunaan. Vedessä kelluu urpujen regatta. Korvien välissä keinuu jallu tai laituri.

Marko pärskähtää pintaan.

Eliaksella on painavat luut. Marko huutaa hyppäämään.

Elias ottaa kiinni tikkaista. Vesi on elohopeaa, joka kutittaa ja kylmää.

Vesi painaa rintakehää.

Marko huutaa päästä irti. Elämä opettaa uimaan.

Elias puristaa tikkaita. Markon varpaat kasvavat järvestä taivaaseen.

Tässä on sama fragmentti perinteisemmin käsiteltynä:

Marko astui rohkeasti laiturin auringon lämmittämälle puulle. Hän otti vauhtia ja hyppäsi korkealle ilmaan.

Elias käveli varovaisesti laiturin päähän ja katseli koivunurpuja kun ne liplattelivat tumman veden päällä. Laituri keinui – vai oliko se sittenkin ensimmäinen karhea jallukulaus, jonka Elias oli heittänyt kitaansa saunassa.

Marko pärskähti pintaan ja vesipisarat kimaltelivat ilta-auringossa kuin pienet kultahippuset.

Eliasta pelotti. Hän ei osannut uida, mutta Marko huusi hyppäämään.

Elias otti kiinni tikkaista. Hänen varpaansa kosketti rikkumattoman veden pintaa. Tuo kylmä neste oli jäätävää.

Järven vesi painoi Eliaksen rintakehää.

”Päästä irti!” Marko huusi. ”Et osaa ehkä uida nyt, mutta kun vartut aikuiseksi ja koet asioita niin opit kyllä uimaan!”

Elias puristi tikkaita, mutta ei uskaltanut päästää niistä irti. Häntä hävetti.

Marko tuhahti ja sukelsi veden alle niin, että hänen varpaansa sojottivat hetken kohti sinistä taivasta.

Älä kirjoita niin kuin ajattelet, että pitää kirjoittaa.

Nämä ovat uskottavuuden peruspilarit: tekstin täytyy näyttää uskottavalta ja sen täytyy tuntua uskottavalta. Sekään ei aina riitä, jos uskottava ja joukosta erottuva teksti ei ole tuomariston mieleen.


Tunne yleisösi

J. H. Erkon kirjoituskilpailun tuomaristo vaihtelee vuosittain, mutta tämänvuotisesta tuomaristosta kriitikko Pirkko Heikkinen ja kirjailija Anne Leinonen olivat tuomaristossa myös vuonna 2012, kun voitin Erkon novellikilpailun ensimmäisen kerran. Tämänvuotisen tuomariston kolmas jäsen, kirjailija Erkka Mykkänen, oli tuomaristossa myös viime vuoden runokilpailussa, kun tulin toiseksi.

Taustatyönä runovuotta varten luin Erkan oman kilpailutyön vuodelta 2013. Leinosen tekstit olivat tulleet vastaan spekulatiivisen fiktion parista. Tuomariston omien tekstien tarkka tutkiminen ei kuitenkaan ole yhtä hyödyllistä kuin kilpailussa aiemmin palkittujen tekstien lukeminen.

Siksi tämän vuoden Erkkoa varten luin myös oman vuoden 2012 voittajakokoelmani. Se, mikä on pärjännyt aiemmin, pärjää todennäköisesti myös uudestaan.

Perehtymällä palkittuihin teksteihin voit räätälöidä omasta kilpailutyöstäsi sellaisen, jolla on parhaat mahdollisuudet pärjätä. Jos näyttää siltä, että kilpailussa voittaa laminaattilattian raoista ja parisuhteen kipukohdista kertova metafora eikä tikareita ja veijarimaista hymyään väläyttelevän viittamiehen seikkailu, on aika katsoa etukameraan. Kirjoitatko siksi, että haluat kirjoittaa vai siksi että haluat voittaa?

Kirjoittaja on oululainen copywriter, joka voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun vuosina 2012 ja 2016. Yhdessä Essi Pulkkisen kanssa hän juontaa Kertojan ääni -podcastia kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta.


Haluatko lukea Erkon voittajakokoelman?

Tilaa uutiskirje alta ja saat vuoden 2016 voittajakokoelman Työnimi sähköisenä postilaatikkoosi. Muista vahvistaa tilaus sähköpostiisi tulevasta viestistä. Sen jälkeen saat vielä yhden varmistusviestin, josta voit ladata kokoelman.

Näin voitat J. H. Erkon kirjoituskilpailun

Kommentoi

*

    1. MAHTAVAA!

      Tilaa uutiskirje tuosta ylhäältä ja kun vahvistat tilauksen niin pääset lataamaan siitä kokoelman.

Muita kirjoituksia