Näin voitat Martti Joenpolven novellikilpailun | Osa II: Ole uskottava

Kolmiosaisen juttusarjan toinen osa, jossa vuoden 2016 Martti Joenpolven novellikilpailun voittaja jakaa voittamisen kultaisen avaimen.

Sarjan edellisessä osassa esitin, että kirjoituskilpailun voittaminen perustuu kolmeen teesiin: joukosta erottumiseen, uskottavuuteen ja kohdeyleisön tuntemiseen. Jos et ole vielä lukenut edellistä kirjoitusta, suosittelen siihen tutustumista ennen tämän osan lukemista.

***

Olen 16-vuotias. Olen kirjoittanut muutamassa päivässä viisikymmentäsivuisen novellin, jossa jättiläisahvenet hyökkäävät Maahan. Päähenkilön nimi on Jansson, ja novellin nimi on Janssonin kiusaus. Lähetän novellin sci-fi- ja fantasiakirjoituskilpailu Porttiin.

Janssonin kiusaus jää syömättä, ja pyyhin illalla kuumat posket tyynyliinaan.

Olen 19-vuotias isänmaantoivo. Tiedän tietäväni kaiken ja luulen muuta luulevien olevan väärässä. Kirjoitan Martti Joenpolven novellikilpailuun novellin, jossa juodaan kahvia ja aukaistaan jääkaapin ovi.

Kun tulokset julkistetaan, en vihaa itseäni vaan tyhmää tuomaristoa. Illalla tavaan Versio Vulgataa ja luen ääneen ylioppilastodistustani.

Olen 29-vuotias. Minulla on maisterin paperit. Olen lukenut Nietzschen Näin puhui Zarathustran mitään siitä ymmärtämättä. Suomen Kansallisteatterin Lavaklubin katosta roikkuu hehkulamppuja, ja tuomariston jäsen Hannu Simpura esittelee lavalla voittajien tekstejä ja tuomariston työskentelyä.

”Ihastuttava.”

”Kerronnallisesti hallittu hyökkäys.”

”Ilmaisultaan tiukka ja rohkea.”

Nojaan pylvääseen yleisössä. Kuinka leveästi saa hymyillä ennen kuin ylpeys käy lankeemuksen edellä?

Martti Joenpolven kirjoituskilpailun: voittamisen toinen keino

 

Ole uskottava

Kolmesta kirjoituskilpailun voittamisen teesistä tämä on niistä vaikein: ole uskottava. Se edellyttää kirjoittamisen sääntöjen ja tapojen tietämistä niin novellistiikan, oikeinkirjoituksen kuin vaikkapa typografian alallakin. Voittavan kilpailutekstin tehtävänä on luoda illuusio hyvästä novellista ja ylläpitää illuusio loppuun asti.

Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon samasta syystä, miksi laihat kokit ovat epäilyttäviä. Esimerkiksi Stephen Kingin On Writing on viihdyttävä ja valaiseva matka siihen, mitä uskottava kirjoittaminen voi olla. Samoin  kirjoittamiskursseilla käydään monesti läpi juuri tätä teesiä. Jos sinusta tuntuu, että kirjoittajana tämä teesi on kolmijalkaisen stoolisi heikoin lenkki, olet onnekas: kirjoittamalla oppii kirjoittamaan ja lukemalla kirjoittamisesta oppii lukemaan kirjoittamisesta.

Uskottava kirjoittaminen on riisumista ja uuden näkökulman etsimistä. Se on yksikätisen rosvon pyöräyttämistä niin monesti, että lauseista tulee tiiviitä ja tuoreita. Yksitellen sanat iskeytyvät paikoilleen, kunnes kirjoittaja lukitsee ne ja siirtyy seuraavaan.

Tässä esimerkki Helmi ja Loviisa -novellista.

Danielin huuli tuoksui nuuskalle. Helmi katsoi muualle.

Voittajanovellin kahden lauseen mittaisen kappaleen tarkoitus on kuvata Loviisan ja Danielin välistä suudelmaa ja Helmin suhtautumista siihen. Ensimmäinen lause fokalisoituu Loviisaan, koska hän haistaa nuuskan Danielin huulessa. Toinen lause hypähtää näennäisesti kauemmas, mutta samalla esittää kysymyksen: jos Loviisa huomaa Danielia suudellessaan nämä kaksi asiaa – Danielin huulen tuoksun ja Helmin reaktion – mitä se kertoo hänen suhtautumisestaan Helmiin?

Olisin voinut kirjoittaa kappaleen tuhannella eri tavalla.

Loviisa suuteli Danielia. Pojan huuli tuoksui nuuskalle. Loviisa piti silmät auki ja huomasi, kuinka Helmi kääntyi nolona katsomaan muualle.

Tai:

Loviisan sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun hän painoi huulensa vasten Danielin huulia, joiden pehmeyteen hän halusi sukeltaa koko kehollaan. Vieno nuuskan tuoksu kiertyi Loviisan sieraimiin ja hän ahmi Danielia kielellään, huulillaan. Helmin takki rahisi, kun hän käänsi selkänsä lempivälle parille. Helmi kirosi ystäväänsä, joka kauneudellaan tuntui aina saavan kaiken, mitä halusi. Helmi ei koskaan saanut mitään. Hän oli aikapommi, joka tikitti.

Joskus vähemmän on enemmän.


Harva novelli päältä kaunis

Ole uskottava pätee etenkin kirjoituskilpailuissa myös tekstin ulkopuolisiin asioihin. Nimimerkillä kirjoitettavassa novellissa et voi ratsastaa aiemmilla meriiteillä tai henkilökohtaisilla suhteilla. Voit silti luoda hyvän suhteen lukijaan heti alusta asti.

Taitan yleensä kilpailunovellini Adobe InDesignilla. Luottofonttini on Adobe Garamond Pro. Asettelen tekstin niin, että sivuille ja ylös jää tarpeeksi valkoista tilaa. Tarkistan tavutuksen. Tulostan kirjekuoren ja nimimerkkikuoren samoilla fonteilla kuin tekstinkin.

Oikoluen tekstin monta kertaa, koska kirjoitusvirhe näytää amatöörimäiseltä. On helpompi antaa hyvä ensivaikutelma ja säilyttää se kuin antaa huono ensivaikutelma ja muuttaa lukijan mielikuvaa myöhemmin.

Uskottavuus on siis pintaa ja syvyyttä: kielen, aiheen ja sovinnaisuuksien tuntemusta ja hyväksi käyttämistä. Novellit 2016 -antologian esipuheessa tuomari Hannu Simpura ilmaisee asian näin:

”Arvioissamme moitimme ja kehuimme tarjottuja tekstejä nimenomaan novelleina, joilta odotimme paitsi näyttämöllepanon ja kielen napakkaa loistoa myös vaikuttavaa asiaa, sen käsittelyn kantavaa yhtenäisyyttä ja tuloksen eheyttä – sekä taiten loihdittuja kirjallisia yllätyksiä.”

Varoitus: vaikka erottuisit joukosta ja olisit uskottava, et voi voittaa jos tanssit balettia kymppitanssin piirimestaruuskisoissa. Kolmiosaisen sarjamme viimeinen osa käsittelee kohdeyleisön tuntemista. Jos haluat saada ilmoituksen muista tulevista jutuista, tilaa uutiskirje täältä.

Kirjoittaja on oululainen copywriter, joka pyrkii olemaan niin uskottava, että kirjoitusvirheistäkin voi tulla taiten loihdittuja kirjallisia yllätyksiä.

Kommentoi

*

Muita kirjoituksia