Rullaverho-silmäluomet | Novelli

Suomalainen novelli Rullaverhosilmäluomet

Rullaverhosilmäluomet on novelli julkaisemattomasta kokoelmastani Yhdellä viivalla piirrettyjä ihmisiä. Julkaisen parhaat novellit nyt blogissani.

***

Henna syntyi ilman silmäluomia.

Hänen äitinsä ja isänsä valvoivat öitä sairaalassa, kävivät lääkäreiden, kätilöiden ja hoitajien puheilla, mutta kukaan ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Joku kannatti silmälappuja, toinen ehdotti, että reidestä leikattaisiin ihoa, josta muotoiltaisiin uudet silmäluomet. Mikään ehdotuksista ei ollut vanhempien mieleen, sillä pitäähän lapsella olla jokin tapa ohjata silmäluomiaan. Viimein sairaalan talonmies ehdotti, että vauvalle tehtäisiin silmien eteen pienen pienet rullaverhot, joita hän voisi aukaista tai sulkea sen mukaan oliko päivä vai yö, sateista vai aurinkoista.

Isä kävi ostamassa rautakaupasta pienimmän mahdollisen työkalupakin ja äiti puhalsi pölyt ompelukoneestaan. Henna makasi kehdossaan valveilla, tuijotti kattoon ja itkeskeli väsymystään. Vanhemmat väkersivät rullaverhosilmäluomia monta iltaa ja useiden eri versioiden jälkeen saivat rullamekanismin viimein toimimaan. He irrottivat linssit isoisän vanhoista lukulaseista ja lyhensivät sangat Hennan päähän sopivaksi.

Kun vanhemmat ensimmäistä kertaa laittoivat Hennalle rullaverhosilmäluomet, hän heilutteli pieniä käsiään ja yritti työntää lasit pois silmiltään. Sitten isä veti rullaverhot alas ja tyttö rauhoittui välittömästi.

Joka vuosi isä huolsi mekanismin ja joka vuosi äiti ompeli uudet rullaverhot. Oli vaaleanpunaiset, vaaleanpunaiset kukilla, valkoiset glitterillä, oli prinsessoja, hevosia, lisää hevosia, muumeja, lehdestä leikattu laulaja, joka rullautui viikossa niin repaleiseksi, että se piti vaihtaa takaisin vanhaan. Sitten Henna halusi itse tehdä omat rullaverhonsa ja niissä oli välillä punaista ja välillä kokonaan mustaa ja välillä Henna piirsi niihin lempibändinsä sanoituksia, jotka hänen äitinsä pakotti hänet suttaamaan yli, koska niissä puhuttiin kauheista rivoista asioista.

Sitten Henna sai päähänsä, että hän haluaa silmiinsä sälekaihdinsilmäluomet.

Isä sanoi, että hän ei osaa tehdä sellaisia ja että hänen näkönsäkin on aika paljon huonompi kuin viime kerralla, kun hänen piti uusia mekanismi. Äiti sanoi, että rullaverhot ovat aivan hyvät ja että Henna voi ostaa vaikka joka viikko uudenlaiset silmäsuojat sitten, kun tienaa itse omat rahansa.

Henna paiskoi saranoita löysemmiksi, kunnes tajusi, että naapurin ukko näpräsi aina autotallissaan kaikenlaista ja osaisi varmasti tehdä hänelle oikeanlaiset sälekaihdinsilmäluomet. Hän marssi portaat alas, heilautti ulko-oven kiinni ja löysi naapurin ukon sieltä, missä tämä oli ollut aina siihenkin asti: autotallissaan rasvanviiruisen pöydän äärellä, nenä kiinni jossakin metallisessa, joka oli aina sama ja joka ei koskaan tuntunut valmistuvan tai korjaantuvan tai mitä ukko sille yritti tehdäkään.

Henna selitti naapurin ukolle, että halusi rullaverhosilmäluomiensa tilalle sälekaihdinsilmäluomet, sellaiset, jotka liukuivat kevyesti auki ja kiinni ja joissa molemmissa oli ainakin metrin mittainen säätötanko. Mieluiten valkoinen.

Ukko kuunteli Hennaa tarkasti, mutristeli huuliaan ja nyökkäili. Mmm. Kyllä hän sellaiset voisi tehdä eikä vaatisi palkaksi muuta kuin vähän suuhommia.

Pian Henna jo räpytteli silmiään vastaantuleville söpöille pojille.

Kirjoittaja on oululainen copywriter, joka on voittanut Suomen suurimmat kirjoituskilpailut mutta ei vielä ole julkaissut esikoisteostaan.


Sinua voisivat kiinnostaa myös nämä novellit

Jäniksen verta | Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kirjoituskilpailun voittaja
Alastiko | J. H. Erkon kirjoituskilpailun voittajakokoelma

Suomalainen novelli Rullaverhosilmäluomet

Kommentoi

*

    1. Hei,

      kiitos kommentistasi. Luethan myös muut kokoelmaan kuuluvat novellini. Julkaisen niitä tämän ja ensi vuoden mittaan. Niistä voit löytää teemoja, jotka liittyvät misogynian lisäksi myös moniin muihin -gynioihin.

  1. Hei tosta Lauri-novellista kysyisin, kun harjoittelen kirjallisuustieteen pääsykoetta varten. Edustaako se hirvi henkilöä, joka tappoi Laurin? Vai onko se hirvi symboli kaikelle pahalle ololle, mitä Veijolla on sisällään? Kun se Veijohan yrittää saada sitä yhtä ja samaa hirveä kiinni. Toisaalta se ei sitten tapakaan sitä hirveä, niin meinaako se sitten sitä, että Veijo antaa anteeksi Laurin tappajalle tai että hän ylipäätään päättää alkaa elää ja unohtaa katkeruuden? En mä tiedä, hain varmaan väärälle alalle. Mutta tykkäsin kyllä lukea sitä novellia. Luen vielä toisen kerran, jos mun tulkinta meni mönkään. Toivottavasti jaksat vastata.

    1. Helou Tulenarvostelemaankirjojasi,

      novellianalyysi on mielenkiintoista ja oikeita tai vääriä tulkintoja ei taida olla. Mutta voin kyllä jakaa oman tulkintani ja muutaman kysymyksen, joiden kautta auennee se, mitä kirjoittajana halusin novellilla sanoa.

      Ensimmäinen kysymyksesi on heti mielenkiintoinen, eli mihin Lauri kuoli. Siihen vihjeitä antaa ainakin muutama kohta: tuulilasin sirpaleet, jotka Veijo kuvittelee oikeasti kaadetun hirven turkille sekä Ritvan lausahdus, että se oli sentään verta ja lihaa se hirvi, joka Laurin vei. Eli luultavasti Lauri kuoli kolarissa hirven kanssa.

      Ja jos tämä hirvi, joka vei Laurin oli verta ja lihaa, niin ilmeisesti hirvi joka on viemässä Veijoa ei ole verta ja lihaa. Samaan suuntaan viittaa se, että hirvi tuntuu kasvavan vuosien mittaan. Lopussa hirven sarvikruunu ylettyy melkein kurkihirteen asti, eli tavallista hirveä korkeammalle. Olet siis oikeassa siinä, että hirvestä tulee symboli sille pahalle ololle, mitä Veijo tuntee.

      Toinen tärkeä kysymys on, ja tämä saattaa mennä lukijalta ohi, jos en ole sitä novelliin tarpeeksi hyvin kirjoittanut: ketä Veijo osoittaa kiväärillä novellin alussa ja lopussa? Ilmeisesti hirveä, mutta onko hirveä olemassa? Näin novellin alussa kuvataan sekä hirveä että Veijoa:

      “Hirven keuhkot kohisivat. Vanhoja he olivat molemmat.

      Kiväärin piippu nousi. Hirven ja miehen sydämet jyskyttivät yhtä rytmiä.”

      Miehen ja hirven välillä on siis suuri yhteys, ehkä jopa yhtäläisyys. Sama käy ilmi siinä vaiheessa kun Veijo humalapäissään miettii hirven nylkemistä.

      Loppukohtauksessa palataan alkutilanteeseen, mutta novellin aikana on käynyt ilmi, että hirvi on enemmänkin Veijon pään sisällä. Hänen poikansa on kuollut oletettavasti hirvikolarissa ja hirven metsästyksestä on tullut hänelle pakkomielle. Loppukohtaukseen Veijo ottaa mukaan yhden patruunan, juoksee syvälle metsään, kohottaa aseen piipun ja maistaa metallia suussaan. Ketä Veijo osoittaa aseellaan? Ehkä Veijo antaa anteeksi, ehkä hän tuntee että hänelle annetaan anteeksi ja laskee siksi piipun. Loppulauseessa hän luottaa jälleennäkemiseen poikansa kanssa, mutta ei nyt.

      Toivottavasti tästä oli apua. Näin itse ainakin rakensin novellin, mutta lukijoilla voi olla myös muita tulkintoja.

      1. Kiitos, oli tosi paljon apua:) Täytyy jatkossa lukea tarkemmin ja varsinkin sitten pääsykokeessa. Hyvä novelli oli, luen nuo muutkin novellisi seuraavaksi.

Muita kirjoituksia