Novellista käsikirjoitukseksi ja lyhytelokuvaksi | Karhunkallopetäjä

Novellista käsikirjoitukseksi

Miten teksti muuttuu matkalla novellista käsikirjoitukseksi ja lopulta lyhytelokuvaksi?

Osallistuimme vuonna 2016 Uneton48-lyhytelokuvakilpailuun, jossa tehdään lyhäri kahden vuorokauden aikana. Minä ja Essi Pulkkinen olimme käsikirjoitustiimissä ja päätimme käyttää erästä novelliani pohjana käsikirjoitukselle. Karhunkallopetäjä oli palkittu J. H. Erkon runokilpailussa vuonna 2015, joten olin saanut myös ulkoisen vakuutuksen sille, että tarinassa on sopivaa nyrjähtänyttä voimaa. Tarina oli myös sopivan yksinkertainen muutaman minuutin mittaiseen lyhytelokuvaan.

Tässä jutussa pääset näkemään tarinan kaikki kolme olomuotoa: novellin, käsikirjoituksen ja lopullisen lyhytelokuvan, jota tekemässä oli erityisesti markkinointiviestintätoimisto Kuulun taitavaa porukkaa. Kokonaisuus sopii niin oman kirjallisen uteliaisuuden tyydyttämiseen kuin vaikka lukion äidinkielen opettajan oppimateriaaliksi.

Jokaisen tarinan olomuodon jälkeen olen kirjoittanut huomioita ja ainakin osan niistä syistä, miksi teksti muuttui olomuodosta toiseen siirryttäessä.
 

Novelli: Karhunkallopetäjä

Ei taas, äiti sanoi ja tarttui Riinaa ranteesta. Äiti kolisteli lääkekaapille ja haki voidetta, joka haisi pahalta ja kirvisteli naarmuissa, jotka kiersivät Riinan kyynärvartta. Ilma pihisi äidistä ja hän alkoi keittää jotakin, jossa oli harmaita perunoita ja harmaata lihaa. Riina istui hiljaa. Äiti puhui kolistelemalla pannuja ja raapimalla paistilastaa pitkin korvia. Kun päivällinen oli valmis, äiti lastasi lautasellisen, josta tippui ruoanrippeitä lattialle ja pöydälle. Syö. Olet laihtunut. Riina teurasti makkarat haarukalla, mutta ei saanut mitään suuhun asti. Äiti muutti väriä purppuranpunaiseen. Riina nousi pöydästä. Sanoi, että käy vessassa, mutta ottikin kengät mukaan eteisestä ja törmäsi käytävään. Hän puikkelehti kerrostalon varjosta varjoon, punaisista tiilistä tehtyjen entisten tehdasrakennusten välissä, kunnes pääsi siihen, missä lähiö loppui ja metsä alkoi.

1 Metsän ääni on moottoritien kohinaa.

Havunneulaset joustivat Riinan kengän alla. Puut haisivat keltaiselta. Riina poikkesi polulta ja keltainen tummeni sieraimissa. Pian se tuli vastaan: ruostuva liesi, joka makasi kyljellään. Kun sen kahdesta pohjan kulmasta veti suoran linjan, löysi suuren männyn, joka tiheässä metsässä nousi eteen yllättäen. Riina tarttui alimpaan oksaan. Seuraavalle hän ylsi nykyään helpommin. Sitten mänty halkesi kahteen. Riina veti itsensä ylös ja istui paksulle haaralle, joka kasvoi melkein vaakasuoraan. Hän kaapi haarakohtaan pudonneet lehdet syrjään.

2 Haarassa luunkeltainen karhunkallo hukkuu hitaasti puuhun.

Karhu tavoitteli otavaa kulmahampaillaan, mutta petäjä nieli sitä niin, että vain peukalonmitta kuononpäätä pilkotti näkyviin. Riina laittoi mahalleen, työnsi sormet ankankuonona hampaitten väliin. Hampaat olivat neulanterät iholla, mutta Riina työnsi syvemmälle, karhun kidasta petäjän sisään. Hän haparoi silmät sormenpäissä, kunnes tunsi sen. Hän kalasti sen etusormen ja keskisormen väliin, veti kättään hitaasti ulos varoen pudottamasta sitä. Se oli käsissä kuumanliukas ja veti vastaan. Sitten se irtosi ja Riina veti kätensä ulos.

3 Löysä kondomi kiiltelee hailakanpunaisena sormien välissä.
 

Huomioita novellista

Karhunkallopetäjä on yksi omista lempinovelleistani. Siinä on sopivasti niitä elementtejä, joista syntyy hyvä novelli: mysteeri, sopivasti tulkittavaa, konkretiaa ja uskottava asetelma. Se on ainakin toivottavasti jäävuorinovelli, jossa suurin tarinan maailmasta jää pinnan alle. Metafora ja konkretia sekoittuvat ja novelli huipentuu häiritsevään kuvaan punaisenlimaisesta, luultavasti käytetystä kondomista teinitytön tarkastelussa.

Lukija voi tehdä oman novellianalyysinsä, mutta minulle kirjoittajana nämä olivat tärkeimmät kysymykset:

– Millainen on äidin ja tyttären suhde?

– Mitä on tapahtunut ennen novellia?

– Mitkä ovat ne kaksi maailmaa, jossa novelli tapahtuu? Mitkä tarinan seuraavista elementeistä kuuluvat samaan maailmaan?

  • naarmut tytön käsivarressa
  • makkarat
  • metsään hylätyt kodinkoneet
  • puuhun uponnut karhunkallo
  • kondomi

– Miksi kondomi on hailakanpunainen?
 

Kirjoittajan oma tulkinta novellista

Seksuaalielämänsä liian aikaisin aloittanut teinityttö kokee ahdistusta ja pakenee nuoruutensa mielikuvitusmaisemiin, koska hänellä ei vielä ole aikuisen keinoja käsitellä asiaa. Karhunkallo on metafora sukupuolielimistä ja inhorealistinen kondomi kuvastaa sitä, että yrityksistä huolimatta reaalimaailma iskee läpi mielikuvitusmaailmaankin. Laihtuminen, naarmut tytön käsivarressa ja äidin suhtautuminen niihin kertovat siitä, että ongelmia on ollut aiemminkin.
 

Miten tosielämä on innoittanut tämän novellin?

Karhunkallopetäjästä pystyn erottamaan ainakin muutaman omiin kokemuksiin perustuvan lähteen. Nuorempana kuulin tarinan kondomista, joka oli irronnut aktin aikana ja ollut päiväkausia kadoksissa. En ollut silloin enkä taida olla vieläkään aivan varma, miten se on mahdollista, mutta karhunkallopetäjästä vedetty löysä kondomi tulee suoraan tästä tarinasta. Metsän ja urbaanin ympäristön raja hylättyine kodinkoneineen tulee nuoruuden maisemista Toppilassa.
 

Käsikirjoitus: Nälkä

Katso käsikirjoitus muotoiltuna pdf:nä

NÄLKÄ

Sinivalkoinen elokuva

KUULU – Uneton48

INT. KERROSTALOASUNTO – PÄIVÄ

Äiti tarttuu tiukasti JENNAN ranteeseen. Tyttö yrittää vetää sitä pois.

ÄITI

(huokaisee väsyneesti)

Äiti kolistelee lääkekaapista voidetta. Laittaa sitä tyttären kyynärvarteen. Tyttö katselee ulos ikkunasta.

ÄITI laittaa ruokaa selin Jennaan. Jenna istuu keittiönpöydän ääressä, näpyttelee KÄNNYKKÄÄ. Viestin ääni.

ÄITI laittaa punaista pastakastiketta. Ruoanlaitto on aggressiivista, pidättynyttä. Kastiketta roiskuu valkoiselle tiiliskivelle.

Viestin ääni. Kapusta raapii pannua.

Äiti paukauttaa pastalautasen pöydälle.

ÄITI

Syö. (tauko) Sie oot taas laihtunut.

Jenna teurastaa pennepastan haarukalla. Katsoo sitä kuin hyönteistä.

JENNA

Mie tuun takas.

Jenna törmää äidin ohi kapeassa keittiössä. Ottaa kengät mukaan eteisestä, laittaa ne jalkaan hississä.

Äiti katsoo ohuena hahmona kerrostalon ikkunasta.

EXT. KERROSTALOALUE – PÄIVÄ

Jenna kiirehtii kerrostalon varjosta toiseen. Pääsee metsänrajaan.

Ohittaa vanhan pesukoneen, sohvatyynyn. Puu on tuoreessa lehdessä. Moottoritien ääni kuuluu aarniomäntyjen kohinana.

Jenna juoksee kovempaa. Yhtäkkiä eteen nousee suuri mänty. Jenna kiipeää puuhun. Istuu paksulle oksanhaaralle ja puhdistaa lehdet ja roskat haarakohdasta. Puussa on AUKKO. Se ympärillä puuhun on hakattu ruostuvia nauloja.

JENNA

(hyräilee)

Jenna työntää kätensä aukkoon. Naulat painuvat valkeaa ihoa vasten. Jenna työntää käden syvemmälle. Kopeloi.

Vetää ulos limaisenlöysän kondomin.

FADE OUT.

 

Huomioita käsikirjoituksesta

Nykyajan kirjallisuudesta sanotaan, että se heijastelee modernin elokuvakerronnan keinoja. Myös lukijat näkevät lukemansa päänsisäisenä elokuvana, koska visuaalinen tarinankerronta on populaarikulttuurissa niin hallitsevaa ja me olemme tottuneet siihen. Tämä on ainakin ajattelemisen arvoinen asia, vaikka et täysin samaa mieltä olisikaan.

Karhunkallopetäjä kääntyy varsin suoraan lyhärikäsikirjoitukseksi ehkä tästä syystä. Toiminta on novellissa näkyvää, konkreettista ja se tapahtuu pääosin reaalimaailmassa. Käsikirjoituksen ja novellin suurin ero onkin siinä, mitä meillä ei ollut mahdollista toteuttaa lyhyessä tuotantoaikataulussa: karhunkallopetäjässä. Käsikirjoituksen muokkausvaiheessa päätimme, että tyttö kiipeää puuhun ja työntää kätensä ruosteisten naulojen ympäröivään puunaukkoon. Käden naarmuja varten tarvitsimme jotain terävää ja ruosteisissa nauloissa oli sopivaa metaforisuutta.

Koska karhunkallopetäjää ei enää ollut, myös käsikirjoituksen nimi piti vaihtaa. Ruoanlaitto nousi elokuvan alkupuolen tärkeäksi toiminnoksi, joten päätimme antaa nimeksi Nälkä. Se oli sopivan monitulkintainen, mutta suoraan aiheeseen liittyvä.

Lisäksi Uneton48-konseptiin kuuluu, että elokuvissa pitää olla tietyt samat elementit. Vuonna 2016 ne olivat kuuluisa elokuvasitaatti (“Mie tuun takas”), pienoismalli ja yhden hahmoista piti olla idealisti. Genremme oli sinivalkoinen elokuva, mikä vaikutti niin lyhärin tunnelmaan kuin värimaailmaankin.
 

Ongelma: näyttelijätkin ovat oikeita ihmisiä

Uneton48-projekti on tarkoitus vetää läpi vapaaehtoisvoimin. Näyttelijöille tai tekijöille ei makseta. Järjestimme castingit, johon tuli lopulta monta kymmentä eri-ikäistä oululaista, koska emme castingin aikaan olleet vielä päättäneet, mistä käsikirjoitus kertoo.

Karhunkallopetäjä on raju novelli. Sen voima tulee osin shokkivaikutuksesta. Novellien henkilöillä ei ole oikeuksia, vaan he joutuvat kokemaan sen, mitä kirjoittaja heille määrää.

Nuoren näyttelijän kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Tajusimme ongelman kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä valitun näyttelijän vanhemmille oli lähetetty käsikirjoitus, jonka lopussa näyttelijä pitelee limaista kondomia. Ymmärrettävästi he eivät innostuneet asiasta.

Vanhemmat ehdottivat, että aukosta voisi löytyä jotain muuta: tutti, peili, lelu… Mitä tahansa muuta kuin kondomi. Ongelma oli se, että sieltä piti löytää nimenomaan käytetty kondomi, muuten novellissa ei olisi sisäistä logiikkaa.

Aika kului. Raavimme päätämme.

Lopulta keksimme, että aukosta löytyy kirkkaankeltainen, elämäntahrima ilmapallo. Lyhäristä tulee kokometafora, mikä ei ollut paras mahdollinen suunta, mutta mahdollisti kuitenkin lyhyelokuvan viemisen loppuun.

Ensimmäisenä castatun tytön vanhemmat kieltäytyivät osallistumasta myös ilmapalloversioon, koska he näkivät vain kondomin. Onneksi löysimme toisen näyttelijän, joka toi elokuvaan vielä toisen tason.
 

Lyhytelokuva: Nälkä


 

Huomioita lyhytelokuvasta

Elokuva ei pärjännyt Uneton48-kilpailussa. Minulle alkuperäisen novellin kirjoittana projekti oli hieno tapa nähdä suuremman projektiryhmän yhteinen toteutunut visio. Lyhytelokuvassa on paljon samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä novellissa. Näin jälkeenpäin kun ajatellaan kokometaforana kuvattu elokuva olisi toimiakseen vaatinut uuden nimen: joko Kondomi tai Kumi. Näin katselijalle olisi tehty selväksi se, mitä tyttö löytää oksanhaarasta ja miten se asettaa koko muun tarinan uuteen valoon.

Nyt todellisuus tuli taiteen tielle.

Projekti oli kuitenkin hieno kokemus ja mukana oli monia taitavia ihmisiä. Hatunnosto etenkin ohjaaja Ville Pohjoselle, jonka kanssa kävimme muutama vuosi sitten edustamassa Suomea Cannes Young Lions -mainoskisassa.

Hattu. Päästä.

Kirjoittaja on oululainen copywriter, joka pitää Kertojan ääni -podcastiä yhdessä palkitun kirjoittajan Essi Pulkkisen kanssa. Podcastissä pureudutaan kirjallisuuden ja kirjoittamisen nurjalle puolelle, joten jos tykkäsit tästä artikkelista niin kuuntele ehdottomasti myös podcastiä.

Novellista käsikirjoitukseksi

Kommentoi

*

Muita kirjoituksia