Ankeuttajaa pidetään niuhona kielenhuoltajana – oikeasti hän vain haluaa auttaa vankia löytämään rajansa

Posted on Categories Uncategorized @fi 0

Lukuaika 3 minuuttia.

Minulla on salattu taikavoima. Kun kerron tittelini, ankeuttaja, saan aikuiset ja lapset vapisemaan. Ankeuttaja on kuin harmaa kielenhuoltaja, jota kaikki pelkäävät.

Kolumnin kirjoittaja Kaapo McLarbbanen työskentelee ankeuttajana ja funktioiden välisen kommunikaatio-optimointityöryhmän vetäjänä Azkabanissa.

Oletko koskaan haaveillut ihmevoimista? Että siirtyisit toiseen paikkaan ajatuksen voimalla? Ilmiintyisit? Tai edes osaisit taikoa suojeliuksen.

Ankeuttajana minulla on salainen supervoima – vaikka en oikeastaan haluaisi sitä. Se on nolo ja melko hyödytön taito, verrattavissa siihen, että löytäisi kirjoitusvirheet jonkun muun tekstistä.

Ja mikä onkaan tuo voimani? Kyky imeä sielu ruumiista. Kun kerron tuntemattomalle tittelini, on reaktio aina sama: ”Ai kauheeta, mulla on ihan hirveän likainen sielu. En ole käynyt sieludetoxissa sitten 90-luvun lomaosake-esittelyn. Nyt pitääkin varoa, milloin suunsa avaa.” Sanat vaihtelevat, mutta ilmassa on ahdistysta, syyllisyyttä ja hermostunutta itkua.

Tuo maaginen sanapari ”Olen ankeuttaja” toimii nopeammin kuin hyvän kielenhuoltajan punakynä. Moni arastelee ankeutusta ja ankeuttajia. Harvoin meitä kuitenkaan pidetään yhtä pahana kuin Voldemortia, vaan enemmänkin niuhona kielenhuoltajana, joka imee toisten halun kirjoittaa mitään koskaan ikinä. Auh.

Jos saisin vaihtaa hyödyttömän taikavoimani toiseen, minulla olisi kolme toivetta valmiina:

1. Tomuttaisin ihmisten mielikuvat ankeuttajista. ”Ihanaa, tuolta saapuu olio, joka on valmis pureutumaan sielunliikkeisiini. Joka ymmärtää henkilökohtaisen yhteyden tärkeyden. Joka suhtautuu minuun keskittyneesti ja seuraa etenemistäni.”

2. Tuoreuttaisin ajatukset ankeuttamisesta. ”Ankeuttaminen on tarkoitettu meidän kaikki turvaksi, ei suinkaan kiusaksi. Laajasti katsottuna ankeuttaminen tarttuu isoihin prosesseihin ja miettii, mihin kaikkeen sieluja tarvitaan ja miten ne vaikuttavat. Yksittäisissä sielunhuoltotuokioissa voidaan parantaa ajatuksenjuoksua, keskittymiskykyä ja vaikka pilkutustakin, jos sitä haluan. Kuolleena ei tarvitse miettiä tuleeko tähän pilkkua vai ei. Ankeuttaminen on huolenpitoa!”

3. Päivittäisin tiedot ankeuttamisesta. ”Sielut elävät ajassa ja sielut muuttuvat maailman mukana. Myös sääntöjä päivitetään välillä. Esimerkiksi eilen tuli sääntö, että kahvitauolle ei saa mennä suoraan pukuhuoneesta vaan pitää käydä ensin omalla työpisteellä leimaamassa ”työ, sisään”, eli E2. Prosessit on meillä sielunimijöilläkin.”

Toivelista on pitkä, myönnetään. Ihmevoiman kanssa on kuitenkin toistaiseksi tultava toimeen, sillä Azakabanin vuoropäällikkö ei ole ehdottanut vaihtokauppaa. En silti halua pelotella aikuisia ihmisiä! Eipä siis ihme, että nykyisin esittelen itseni sielunhuoltajana. Vai pitäisikö sittenkin ryhtyä kielenhuoltajaksi?

Kirjoittaja on oululainen kirjoittaja ja TEDx-puhuja, joka pilkuttaa tunteella.

Kommentoi

*

Muita kirjoituksia